En ole pitkään aikaan panostanut blogissani sen kummempaan mielipideilmaisuun, joten mieleeni juolahti josko viimein olisi korkea aika taas avata sanainen arkku.
Jokin aika sitten sain kuulla nimeltä mainitsemattomassa, tasokkaassa oppilaitoksessa opiskelevan nimettömän henkilön suusta kuinka raakaa kilpailu kyseisessä oppilaitoksessa on. Yhteiset produktiot eivät tahdo onnistua toivotulla tavalla opiskelijoiden kovan kilpailun ja keskinäisen huonon ilmapiirin vuoksi. Tästä syystä oppilaitos X ei pärjää kansainvälisesti.
Kuulemani säväytti minua negatiivisella tavalla ja sai minut tosissaan pohtimaan ilmiöitä nimeltä kateus ja kilpailu. Vaikken itse olekaan vielä järin pitkällä opinnoissani, olen itsekin törmännyt jo useaan otteeseen kyseisiin ilmiöihin. En kiistä, etteikö minua hirvittäisi ajatus siitä, että peli menisi tästä vielä kymmenkertaisesti raaemmaksi.
Mietitäänpä hetki asetelmaa, jossa temperamenttisia, lahjakkaita taiteilijoita tai taiteen opiskelijoita laitetaan samalle pelikentälle. Kaikki tahtovat edetä pelin loppuun, tulla huomatuiksi omilla kyvyillään ja lahjoillaan ja selviytyä maaliin kaikkein kirkkaimmissa parrasvaloissa. On olemassa persoonia jotka ajattelevat menestyksen tien aukeavan vaikka sitten kyynärpäätaktiikalla. Uranousu saattaa vaatia muutaman tällin suoraan vastapelaajien naamaan, mutta mitäpä siitä. He ovat kuitenkin kilpailijoita- siis vihollisia, on siis parasta keskittyä vain omaan itseen ja siihen että ovet loistokkaalle uratielle tai esimerkiksi seuraavalle pääroolille tai kiinnitykselle aukeavat. Kirjoitan tahallani hieman kärjistetysti jotta pointtini tulisi selkeämmin ilmi.
Vastavuoroisesti on ihmisiä, jotka toivovat kyllä menestyvänsä alallaan, mutta eivät ole sen tähden valmiita satuttamaan toisia tahallisesti. He pitävät kanssaopiskeilijoitaan tai kollegoitaan hyvänä tiiminä ja toivovat myös heille menestystä. Toimimalla ryhmässä ja pyrkimällä yhteisymmärrykseen voidaan saavuttaa myös yhdessä jotain suurta ja hienoa. Kanssaeläjiä ei nähdä vihollisina vaan yhteistyökumppaneina joiden toivotaan oman itsen ohella menestyvän.
Tätä ajatusmallia noudattavat ihmiset vapauttavat omaan käyttöönsä energian, joka muuten menisi toisten kadehtimiseen ja kyräilyyn. Yhteiset produktiot, näyttelyt, konsertit...(lista voisi jatkua loputtomiin), onnistuvat paljon paremmin ihmisten arvostaessa toisiaan ja toimiessa hyvässä yhteisymmärryksessä ja keskinäisessä kunnioituksessa. Kun kaikille annetaan tilaa ja hyväksyntää, vapautuu jokaiselle myös se oma henkilökohtainen tilansa kehittää itseään.
Kaikilla meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, emme ole samanlaisia emmekä omaa samanlaisia lähtökohtia. Kaikilla meillä on unelmamme ja niiden saavuttamiseksi ihmiset näkevät erilaisia keinoja. Totuus kuitenkin on, että ainoa ihminen jonka kanssa voit kilpailla olet sinä itse!
Uskaltaisin myös väittää että paras väylä onnellisuuteen ja menestykseen on juurikin jatkuvasta kadehtimisesta luopuminen ja itseensä sekä muihin lempeällä ja positiivisella asenteella suhtautuminen.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
